JÄTKÄPEURA

JÄTKÄPEURA

Poro - se näytti jo lähtökohtaisesti poikkeavalta,
erityisesti se näytti poikkeavan muista poroista,
oikeastaan se näytti enemmän - sanoisinko;
wanhalta miehen rummakolta kuin porolta.

Mutta poro se kyllä oli,
tai poroutunut jätkäpeura - kauhea harvinaisuus -,
tundran salaisuudet ovat nääs rajattomat
ja siihen nähden siis mahdollinen.

No se noteerasi kiinnostuneen töllötykseni,
kimppaantui ja jolkkasimma siinä maita sekä mantuja;
arvatenkin kolmisenkymmentä mailia jaarittelimma
kaiken maailman asioista.

Sen jälkeen vielä otteita täkäläisestä kalastuksesta
kovastikin kantaa ottaen ja lopulta vielä asumisen
erikoisuuksista Arktisen hysterian osa-alueilla.

Ilta ehti saamaan - pimeni jaaritusten tuoksinassa,
kumppalini esitti että tekisinkö kynsitulet
kun hänellä on nuo koparat ja niin edelleen.

Tein kynsärit - kiehistäissä hairahduin pohtimaan;
tämä runohan on melkein valmis - lempo soikoon -,
siitä puuttuu enää virhe.
Se on vielä jostain runoiltava.

Oh-show-tah hoi-ne-ne