HALATTi

HALATTi

Mikä päivä;
ihania hölynpölyisiä ajatuksia täpötäynnä koko kulku;
alastomuuden riettaan raikas tunne
kun tuuli ruoskii kasvoja,
piiskaa ahavaa,
valmistelee jo keväistä naamaria.

Ja tuuli käy kuin kone -
upea poutainen tuultokone joka tuiskuttaa hiuksia;
pujahtaa höröllään olevasta kalvosimesta sisään,
puikkelehtii känkkäränkkänä hurstin syövereissä
ja raapii hyisillä kynsillään siloista ihoa alle minuutin.

Tunne alastomana olosta purskahtaa esiin,
änkeää ilman kipenenkään väkivaltaa huulille,
alkaen itsekseen ääneen tiedustelemaan:
"Uksiko on poistettu käytöstä -
siitä viiden poikkisahatun hirren aukon kohdalta?"

Sille kukaan mitään vastaa,
tuulee vaan kuten ennenkin - hyvin,
ja tilanne jatkuu siihen saakka
kuni kalvosimet on napitettu,
halatista on tullut suppu ilman lakattua kiertämästä.

Olo tasoittuu eloksi,
sisäinen lämpö valmistaa välitilan mukavaksi olla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne