HUi-HAiLOMA

HUi-HAiLOMA

Merkillisiä herkistäviä merkkejä,
ei hämmästyttäviä,
mutta kuitenkin sielua hipaisevia,
mielen ääriä hytkäyttäviä lupauksen tapaisia.

Parhaita niitä aikoja
kun untuvaisten suojista ujosti pilkistävä iho
antautuu pakkasen hyväiltäväksi
ja saakin tuta auringon säteen ensilämmön
lempeän hivelyn.

Sellaisestakos äityy mielimokoma,
käy sielun kera käsikynkkään
ja pujahtaa omalle lomalle
ällistyksestä horollaan olevasta suusta.

Se on menoa - eetokset laukkaavat jälkijunassa,
julkeaa haihattelua kaikenkarvaislla tabuilla;
minkäs teet - sielu on pitämättömissä,
kevään ensioireet nostavat williin.

Sitten - tyypillistä,
musta peikko syö kultaisen kehrän,
ahmaisee oneaan kitaansa.

Mieli palaa nöyrästi hui-hailomaltaan
ja asettuu vartoomaan uutta tulemista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne