TERVAA JA HÖYHENiÄ
Toinen kuu käynnistyy mutkitta,
tasaisen epävakaata häilyväistä,
tuulet eivät osaa päättää millekkä alkaisivat;
vai alkaisivatko ollenkaan.
Aiemmin valtatuulena pidetty Pohjan Akka -
tarinoiden yrmeän äkeä Louhi -,
silkkaa pelkkää eepposten lällärikamaa,
miehen muisteja vaikuttaa olevan;
niitä parinvuoden mittaisia -
jokakynsi kylmennyt tuoltakin eukolta.
Onhan tässä aikaa tulla vielä,
toki se sellainen mahdollisuus on suotava luonnolle,
vaikka höyrypäiden kerma yltyvällä kiimalla
julistaa ihmistä yhä väkevämmin eläinten kunkuksi,
koko luomakunnan suvereeniksi kruunuksi
yltiöpäisessä hurmoksessaan.
Sitä saattaa harjanteen päälle kavuttuaan
hyvinkin herkästi syöntyä pohtimaan -
siinä suolatulle vedelle illistellen tillistäessään,
jotta mistäköhän niin suuren tervatynnörin saisi,
siihen kun pitäisi mahtua koko rikkiviisaiden sakki.
Ja ennen kaikkea - mistähän löytyisi niin riivatun
julmetun suuri höyhensäkki ettei ehtyis' kesken?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi