ZEN JA KOLAAMiSEN TAiTO
Kovin pitkällä ihminen on luomistyössään,
jos osaa erottaa toisistaan edes kymmenenkin lunta;
siinä välttyy paljolta turhalta työltä.
Kun vielä hallitsee sikäläiset valtatuulten suunnat,
niin silloin saattaa iloita -
jopa nauttia lumen ankarasta puurtamistyöstä,
ainakin salaisimmissa sisimmissään.
Se on zen.
Rakeet, viti, nattura, höyty sekä utukka,
ynnä ryyni-, puuteri-, sokeri- ja pyrylumi;
ne kannattaa aina köijätä myötätuuleen,
oman rantteensa rajamaille tai ohikin.
Sikäli mikäli mahdollista sikäläisittäin.
Tietenkin väkevässä uskossa siihen,
että puhaltava tuuli vie ne pysyvästi pois
ja pitääkin lemmot siellä kevään korville saakka.
Sen sijaan tuiskun aikaansaama nietos,
siinä missä tuprakan eli myräkän kasaama kinoskin
ja muukin vastaavanlainen palteisto;
sehän on tietty lohnittava ensin lapiolla kuutioiksi,
vasta sitten kolavälineen avulla siirrettävä
niille sopivaan kököttämispaikkaan joko somisteeksi
taikka ihan vain luovan työn muistomerkiksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi