KOKO AJAN YÖ

KOKO AJAN YÖ

Tämä vaellus hyytävän herkän napayön
sielua hivelevässä hulttiotilassa,
tähtitanssien ilmapiirissä kirjokannen sinisen alla -
maan- ja taivaanpiirin yhtyneessä taiassa -,
se menee suoraan henkisen tomumajan rakenteisiin
kun vain sallii.

Rutja loimuaa;
hyvin siinä leimussa näkisi ottaa talteen
kaikki tantereiset, manalaiset, kuopsukat, maahikkaat;
nyylämanalaisetkin,
jos mieli huikentelisi.

Mukaan on pakattu sattumoisin,
ikään kuin matkaevääksi -
intelligentsijan tunnukset -,
lierihattu ja silmälasit kyllä,
mutta jotenkin erillisessä roolissa;
mokomasta intelliletsusta hyvinkin kaukana.

Sille nyt vaan ei ole käyttöä tässä pitkässä yössä,
parahultaisesti täällä se sumea aika vuodesta
jolloin aurinko ei lainkaan nouse horisontin päälle –
on koko ajan yö -,
ei koskaan päivä.

Eikä edes huomen tahi ehtoo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne