KARTTAPALLO

KARTTAPALLO

Jok'ikinen kerta pohdituttaa mäelle kavutessa,
että senkö täytisen takia sitä pitää ihmisen penikan
aina vaan ylemmä ja ylemmä haluta.

Eikö se hyvä isä sentään piisaa
kun saa tasaisella mannulla paarustaa,
itselle isommin hikeä selkäpiitä myöten valumatta
ja tuottamatta.

Vaan ei siitä saa selvää;
kinttua vaan toisen eteen ähinällä,
puhisten siirtyy koipi vastamäkeen,
joskus vastahakoisemmin kuin joskus,
mutta kuitenkin ylös käsin.

Pian sitä tolvasee kiirelle hoppua pitämällä,
kiivaimmassa tuoksinassa unohtuu pähkäily kokonaan,
jahkailun aika tulee vasta esileikissä,
silloin kun arvuutellaan jo missä päin Alaxsxaq on.

Onko se nyt kuusi- vaiko seitsemän astetta,
ettei tarvitse maahan välillä polkasta,
jos tästä lähtee haihattelemaan sille perälle?

Asian saa hyvinkin vissimmälle tolalle
kaivamalla povitaskusta karttapallon;
siitä vaan sitten seuraamalla kynnen viirua perille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne