KOTOiSTA
Pidäkkeettä on ihailtava tuota tohinaa,
kuuden seitsemän boforin pikajuna on kohissut,
pari päivää sivuuttanut tätä asemaa;
viimeisen vaunun vilkkuja ei vielä näköpiirissä.
Räystäät ulajavat,
nurkat valittavat painetta yhä,
vaikka takana reilut seitsemänkymmentä vuotta
yhtä ja samaa Arktista hysteriaa tällä perällä.
Sitä ennen jo muudan sata vuotta aihkina -
ennen kuolemistaan -, Arkangelissa.
Porstuan tähystyspaikalla tuuli vie sanat,
sataman valot väikkyvät,
vantit ujeltavat
ja nostimet hakkaavat mastoihin.
Omaa eetostaankaan ei kuule,
lie kaapattu kielen päältä tuulen selkään;
napattu entämään Louhelle yöjalkaan.
Kotoista,
mihin sitä ihmispolo joutuisikaan mykkyydessä;
vajoaisi äänettömyyden äärettömään mysteeriin,
syöveriin joka sulauttaa suurimmankin äänen,
suipistaa sen kulumattomaksi kuiskaukseksi,
olemattomaksi ei mihinkään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi