HERKÄLLÄ KORVALLA
Tuttua, tuttua,
enää ulajaminen kuullostaa pikemminkin kotoisalta
kuin hermoon käyvältä häiriötekijältä,
muuttuu lauluksi - ei tee tenää,
kyllä tässä elää,
kaikin mokomin.
Alkuun lounaan vakava,
pitkäkestoinen ote ravisti sielua;
se tapa jolla koko talo resonoi.
Jokaista ripsahdusta rapsahdusta kuunteli erikseen,
herkällä korvalla kuunteli;
tottuakseen äkkäämään hirsisen talon
ihastuneet huokailut äkeän tuulen puisteluun.
Ei se voima,
se kerta ryöpsäys - sitä varten on joustavuus,
vaan se pitkäkestoisuus;
kymmenen vuorokautta lounasta yhtäsoittoa;
sitä jonakin aamuna äimistelee äänettömyyttä.
On oikein pistettävä humeettia uksesta maailmaan,
jotta saa päivitettyä pysyväksi katsomansa
uuteen tolaan.
Eikä siinä vielä kaikki, elämä on mukavaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Kun näitä juttuja lukee, alkaa lapinkuume nousta... Tai lähinnä kaipuu pohjoiseen, autiompaan kotiin, missä naapuri on vähintään viiden kilsan päässä =)
VastaaPoistaTuollaisia soundeja ole täällä kuin harvoin ja kestää vain hetken. Vähän kade mut joku päivä...
Lapin kuume tulee, mutta yleensä lauhtuu
Poistaturishelvetissä käytyään.
Vain pohjoisimmassa kolkassa tavoittaa
enää aidoimman.
Kokonaan toinen juttu on elää 70º leveys-
piirillä tai pohjoisempana.
Alkavat tosiasiat vaikuttaa elämiseen.
Jäämeren rantaa suosittelen lämpimästi. On
ainakin lämpimämpää kuin Lapissa.