TAKAPERiN
Puhallus on laantunut sysiyön aikana,
eläminen on hetkeä suurempia toveja huomenessa,
laskuveden litisevillä silotuksilla,
siintyvässä pittoreskissä hämärässä.
Ja se on kokonaan -
ilman omavastuuosuutta -,
Arktisen hysterian suloisessa täyshoidossa.
Niin suuria ajatuksia,
aivan sietämättömän käsittämättömiä;
riettaita eetoksen lentoja hennoista -
alunperin olemattomista -,
mitättömiä vähäisemmistä järjenhitusista tyyten.
Joista ei atomia suurempaa ideaa koskaan
ja nyt niin sfäärejä myöten,
ettei niitä sovi sisätiloissa edes alulle panemaan;
puhumattakaan,
että niitä valmentaisi ja harjoittaisi.
Takavuori katsoo rantteella houkuttelevasti,
koukuttaa laveasti,
siellä olisi suuntia katsella kaikkiin,
juosta vain jonkun äärelle,
jos kerran vakavaa
ja katsoa sieltä käsin miltä näyttää takaperin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi