MÖRKÖMAAiLMA

MÖRKÖMAAiLMA

Sisällä ytimessä;
keskipäivän kaamoskävelyllä hämärien välissä,
pimeää etsimässä,
säkkipimeää mörkömaailmaa tundralla,
hämäränhenkien tanssiparketilla.

Vaan minkäs teet,
ei näe,
nokilasit jäivät pöydänreunalle lavitsahuoneen tykö.

Näkimiä joutuu sirhottamaan niin,
että ohimonahkat viruvat
ja jäävät vilpoisassa sille tolalleen,
kuni vasta tuvan lämmössä ensin rypistyvät
ja lopulta siloutuvat omilleen.

Eikä tämä tästään korjaudu,
reiluhkon viikon päästä koko tienoo
on syvimmillään syöverissä - muutama pesäpäivä -,
sitten alkaa jo hämärien erkaneminen.

Pian ollaan kuin ei oltaisikaan,
valo harppoo isoavin askelin sellaista haipakkaa,
ettei äkkinäiset taida perässä ennättää.

Arktisen hysterian sietämätön kauneus asettuu,
laatii pesän sieluun - toimii muusana siellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne