JOKU KAi NAi

JOKU KAi NAi

Mustat pilvet kulkevat synkkää huippua nuoleskellen;
vinhasti kieppuvat pyörteiset longat,
suomivat säälittä vuoren upeita kupeita.

Tuuli tuo vaakasuoraa äimälunta ylängöltä;
hönkää niemimaan pituudelta kasvoja ruoskien,
oltava alamaisen nöyrä,
muttei sentään nöyristellä tarvitse,
kun on itsensä
ja pukeutuu asianmukaisesti.

Silloin näkee pysähtymäpaikaltaan;
siltä jossa suunniteltu viipymä toteutuu,
kuinka ihmiskunnan turmio on salvattu tulevaisuuteen.

Äkkää että sivistys on peruuttamaton;
eikä sille enää voi mitään.
Valintoja ei voi perua,
on mentävä näillä käsiin jäävillä.

Nauttikaamme siis - pois musta onea olo,
se apea tuhon taakka mielistä riettaasti rellestäen,
tämä enää tästä muutu mikskään - söi tahi joi.

Joku kai nai,
koittaa orgasmissaan varpaankynsiään irti.
Ei auta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne