MYRÄKKÄ
Sellainen,
sanotaanko käsin kosketeltava hiljaisuus;
kaiken pysähtyneen saanto ennen lopullista,
ennen ensimmäisiä tuulen ääniä nurkassa
tai räystään pielessä.
Odotuksen tahmea juoksu eetosvuon seassa,
kuuntelua herkällä korvalla,
pienimmätkin eriäänet säpsäyttävät,
saavat humeetin liikahtamaan kuuluman suuntaan.
Vaikka päällisin puolin kaikki on kohdallaan,
viimeisimmätkin tarkistukset tehty,
tietyt piisinpeltikuoren kolahdukset noteerattu;
silti - silti vain,
kuin ikään varmuuden vuoksi aavistellen,
mahdollisia ylimääräisiä enneääniä epäillen.
Aanojen ryöppy on silkkaa peruskamaa,
etenkin laukkaavaisten mielikuvitusten riettaina
huikentelevissa eetosten juoksuissa.
Ja milläpä sen pysäytät;
ei ole suitsittu - intoa vaan saa ulajamisista,
yltyy entistä ehompaan.
Sen verta williksi äityy, ettei kaikkea ehdi kirjata.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
oletko löytänyt tyylisi vai onko runojesi liikkumattomuus vakio? riko rajoja, harmaa oi
VastaaPoistaEn tiijä. Toinen en tiijä.
PoistaSuomi on niin pieni maa ja jo täynnä
kaikenmaaliman helppo-heikki runoilijoita
jotka ihan päntiönään ja isossa willissä
säntäilevät kustantajalle vaatimaan kirjaa
heti kun kymmenen ensimmäistä tuherrusta
on saatu vihkoon kaljahuurussa raapustettua.
Mulla tulee helmikuussa 3000kpl täyteen -
tällä kaavalla. En ole vielä heti kohta
ajatellut kustantajalle laukkoa.