perjantai 23. joulukuuta 2016

MYRÄKKÄ


MYRÄKKÄ

Sellainen,
sanotaanko käsin kosketeltava hiljaisuus;
kaiken pysähtyneen saanto ennen lopullista,
ennen ensimmäisiä tuulen ääniä nurkassa
tai räystään pielessä.

Odotuksen tahmea juoksu eetosvuon seassa,
kuuntelua herkällä korvalla,
pienimmätkin eriäänet säpsäyttävät,
saavat humeetin liikahtamaan kuuluman suuntaan.

Vaikka päällisin puolin kaikki on kohdallaan,
viimeisimmätkin tarkistukset tehty,
tietyt piisinpeltikuoren kolahdukset noteerattu;
silti - silti vain,
kuin ikään varmuuden vuoksi aavistellen,
mahdollisia ylimääräisiä enneääniä epäillen.

Aanojen ryöppy on silkkaa peruskamaa,
etenkin laukkaavaisten mielikuvitusten riettaina
huikentelevissa eetosten juoksuissa.

Ja milläpä sen pysäytät;
ei ole suitsittu - intoa vaan saa ulajamisista,
yltyy entistä ehompaan.

Sen verta williksi äityy, ettei kaikkea ehdi kirjata.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. oletko löytänyt tyylisi vai onko runojesi liikkumattomuus vakio? riko rajoja, harmaa oi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiijä. Toinen en tiijä.

      Suomi on niin pieni maa ja jo täynnä
      kaikenmaaliman helppo-heikki runoilijoita
      jotka ihan päntiönään ja isossa willissä
      säntäilevät kustantajalle vaatimaan kirjaa
      heti kun kymmenen ensimmäistä tuherrusta
      on saatu vihkoon kaljahuurussa raapustettua.

      Mulla tulee helmikuussa 3000kpl täyteen -
      tällä kaavalla. En ole vielä heti kohta
      ajatellut kustantajalle laukkoa.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi