torstai 8. joulukuuta 2016

ARVAiLUJA


ARVAiLUJA 

 Kummallisia säväyksiä toisina aamuina;
sinisen sokkeloista pilkottava mystisen lupaava,
kiihottavan punainen kajaste saa mielen laulamaan,
kielen pysähtymään keskelle suuta
ja lipomaan huulia.

Sanaakaan ei tarvita,
eikä se sopisikaan oikeastaan siihen
pysähtyneen rannan äänettömyyteen;
riettaaksi se katsottaisiin,
jos älämölöä tai joutavaa lätinää siinä tolassa.

Oneus haihtuu taivaan tuuliin apeus völjyssään;
siellä siniharmaan pilvivyön onsiloissa,
pohjimmaisten pohjimmaisena elävää valoa.

Lupaus,
toivo,
varjottoman ajan mielikuvituksen vahvistukseksi
kun sielu lomailee.

Kai todennäköisesti jossain Odotettavissassa,
tai viidennen ulottuvuuden liepeillä.
En tiedä - arvailen harvakseltaan -,
samalla kun kusiaisia juoksentelee pitkin selkäpiitä.

Vilu ottaa hartioista ja ohjaa viehtyneen sisätilaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi