TUHERRUSTA

TUHERRUSTA

Tuuli soittaa öövertyyriä,
koiruvahdista alkain - käänsi luoteisiin,
nyt humisee jo kuuloluutkin.

Tietää siis lepopäivän ratoksi lumitöitä jahka
luode tuo ylängöltä lunta vaa'assa;
ööööööö... minkä lepopäivän?

Jokainen päivä on joutilaalle lepopäivä,
kaamoksen suuri sininen luminen ihme.
Vertaansa vaille oleva kokemus johon turtuu,
urautuu kuin turska mereen.
Tai silli suolaan.

Tuiskuttaa sinisessä,
ilman selässä lentää väkitukku tunturilunta;
toki tiukasti yhteen suuntaan,
mutta nurkantakuisissa kiepauttaa kinokseksi,
junttautuu kantavaksi nietokseksi
ja ulottaa suippenevat palteet mantuun,
lopulta sen siloon liudentuen.

Huomenen vähäisessä valaistuksessa
vartoo pittoreski laveerattu maisema valmiina
kun vain saisi jostain pakkasen kestävät,
pikkukylmässä jäätymättömät vesivärit,
että pääsisi tuhertamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne