RÖYKKiÖiTÄ
Viikko sielutonta takana,
aivan eksoottinen ilmiö yhä,
vuosienkin jälkeen.
Syvenevä sinisyys jaksaa kiehtoa,
ajatukset yhdentyvät sinen hetkeen,
häilyvät hämäröiden reunoilla keikkuen,
putkahtavat keskipäivän vaaleaan aukkoon
ilmaisemaan olemassaolonsa.
Kiihottavaa olla aivan liki - äärellään,
tykö siinä tolassa;
sinisessä hiiviskelleitä sanoja röykkiöittäin,
muistamattomissa olleita,
joskus kuultuja suussa maistuvia,
luultuja ettei sellaisia ole olemassakaan,
olemaisinkaan.
Ja millaista paksua,
upealle maistuvaa pajunköyttä niistä saakaan -
silkalla miettimisellä -
kun ne punoo toisiinsa niin somasti lomittain,
että maistuu vaikkei maistuisikaan.
Sinisten eetosten taika syvenee,
saavuttaa puolivälissä nirvanansa - taipuu aikaan,
haipuu valon paluussa pois.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi