TASAiSEN EPÄTASAiSTA Runo № 2900
Louna pysyttelee sitkeästi virassaan,
valtatuulen lempeähkössä linjassaan;
pian jo parisen viikkoa - ainakin siltä tuntuu -
öyhöttänyt tasaisen epätasaisella tarmolla.
Murtanut kirjojen, tarinoiden ja kertomusten
ankaraa myyttiä tästä hurjasta tienoosta
sen marrasmyrskyjen hirvittävistä piinoista
täkäläistä asujamistoa kohtaan.
Tokihan se voi olla niinkin,
että Louhi kypsyttelee itseään hammasta purren -
kasaa voimia hirmunäytökseen,
sellaiseen jolla otetaan luulot pois - tyystin,
on se toki mahdollista, toki ja toki.
Kieltämättä asiassa saattaa olla winhaa perääkin;
on tässä sentään omin näkimin
joskus tullut kohdattua ajopuunrunkoja
jopa parinkymmenen metrin korkeudella vesirajasta.
Eipä ihan pikkupuhurilla sille korkeudelle loikata.
Mutta kyllä sitä vain ihmisenpoika
tässä mitä suurimmassa yltiöpölhöydessään
soisi omin silmin kokevansa näkevänsä
sellaisen hurjapäähaipakan ennen toiselle rannalle,
ennen viidenteen ulottuvuuteen siirtymistään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi