TAPAUS

TAPAUS

Pitkät varjot ilmestyvät salamyhkää,
venyvät viruvat harmaan suomassa huomassa;
niihen reagoi ehken vasta pari kolme viikkoa ennen
auringon hiipumista talviuneen.

Johtuneeko se kaikkiseltaan maan napakulmista,
eli tieteen kuvitellusta akselin kaltevuudesta -
asiassa lienee perää, mutta hopulla ne sitten tulevat.

Kuitenkin vasta tuolloin ryöpsähtävät silmille,
viimeisintään kaamosta edeltävän viikon tienoilla,
jos nyt sattuu silloin "ilimoja piisoomaan"
ja on itseään ulkoiluttamassa valoisan aikana.

Äkin kun äkkää;
nippa nappa horisontin päältä tulevassa valossa
onkin sadan metrin pituinen ihmisotus.

Sitten kun sen havaitsee
vaikuttaa ihminen olevansa varjonsa kera ja mukaan
elämäänsä suurempi tapaus -
sellainen kutituttaa sopivasti sielua, oikein sopivasti.

Saattaapa siinä turmiossa kiherryskin karata;
aivan hohotukseksi vallan
kun ketään ei ole lähimainkaan ällistelemässä.
Koirusta ei niin väliä - se ei pukahda.

Oh-show-tah hoi-ne-ne