HÆMÆRÆÆ

HÆMÆRÆÆ

Ollaan näin kun - mennään näillä asetuksilla -,
totutellaan yhä lisääntyväänpään hiipivään hämyyn,
se nääs saa ikään kuin sumean logiikan virkoamaan;
mitä se sitten loppupeleissä ilmineeranneenkaan.

Vai onkokäänkään mokomalla isommin
mitään enempääkään merkitystäkään kuhan;
muun pörräämisen kera vain yhtä jalkaa,
käsi kädessä eri suuntiin sopusoinnussa.
Riitelemättä - sehän se lienee sumean idea.

Muuten kaamokseen siirtyminen päivän selvää ihan,
mutta se vaan yhä ankarasti pohdituttaa,
että mitenkä sitä kaamosta nyt muuaalla.

Ja että siihen liitettyä pimeää voi olla jossain
napapiirin eteläpuolella muka pari kuukautta
kun skabmá napapiirilläkin kestää vain yhden
vaivaisen vuorokauden - senkin vain teoriassa.

Täällä Jäämeren rannalla,
jossa kaamos oikeesti kestää parisen kuukautta;
ei koskaan ole pimeää - hæmærææ kyllä -,
mutta joka tunnetusti on ihan eri asia kuin pimeä.

Lienee eksoottisempaa olla masentunut kaamoksesta
kuin harmaan kiviseinähelvetin tuijottelusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne