SiNUNKAUPAT

SiNUNKAUPAT 

 Aurinko menee mailleen tänään
ja jää sinne kotvakseksi toviksi,
seuraavan kerran vilahtaa - jos Louhi suo -
vasta kipenen verran tammikuun puolivälin jälkeen.

Sielut poistuvat yhtäkyytiä jonnekin,
hämäryyden aikaan liikkuu vain ihmisen kuvia
tässä Arktisen hysterian sinisessä tolassa.

Kelmeitä valoja vieraan silmin - epämääräisen,
jonkun satunnaisen siellä täällä harhailijan.

Tullut hakemaan järisyttävintä mielen vaikutusta
pidättyvän valon sanoinkuvaamattomasta ihmeestä;
tekemään sinunkauppoja asianlaidan kera.

Muuhan ei ole mahdollistakaan,
toki haaveilla saa - haihattelu ei ole pois suljettu,
mutta vain kokemisen kautta pääsee
istumaan ymmärryksen niskan päälle
ja monet suhtautumiset muuttuvat täysin.

Näkökyky paranee kerrassaan,
yht'äkkiä näkee hiljaisuuden kauneuden,
yksinkertaisen ankaruuden sielua lempivän hivelyn,
kuulauden kajastuksen heiveröisessä sarastuksessa
rantaan hiipivän merisumun sisältä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne