JUNA

JUNA 

 Tauotonta kakofoniaa lepopäivän aatoksi,
sitä huumaavaa herkkua on taas lupeissa;
sikäli mikäli ja niin edelleen.

Tämän tavarajunan ohitus kestää hämystä hämyyn -
kuulemma - eikä siitä mitään ongelmaa tule;
kuulimet vaan lepuutusasentoon -
siihen saakka kuni vouhotus saapuu asemalle.

Näin elämää sektoriloiston katveessa -
riistosta ja sorrosta vapaana -,
mutta vastavuoroisesti kyllä sitten joutuu
joka aamu aamiaisella ihailemaan upeana aukeavaa
uhkeaa ilmiötä meren ulapalla.

Valo on enimmiltä osin poissa,
horisontin takana kuumottamassa;
tosin satunnaisesti - pilvilammaskatraan väistyessä -,
saattaa olla niin kirkasta että näkee eetoksensa,
jotka seilaavat siellä merisumun hunnun yllä.

Ei kahta samanalaista näkymää etupihalla;
vuodet eivät ole veljiä,
ei päivät,
eivät edes tunnitkaan.

Sanoja tursuu jokaisesta hetkestä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne