MÄRKiÄ LÄNTTiÄ
Jo vain se on niinkin,
utamin silmin nääs kenties vaikuttaa oudolta
kun sää - tuo yltiöarkinen juhla -
vehtaa eeskahtaalle täkäläisten puheissa.
Ja sikäli sitten ihan tosi elämässäkin.
Ei sitä kukaan ole saanut aisoihin,
vaikka nykyajan kot-kotkotuksilla saadaan
jo vedellekin viimeinen käyttöpäivä,
vaikkei ihan pilkulleen tiedetä sen syntymäpäivää;
kyllä ihminen osaa sitten olla viisas halutessaan,
suorastaan rikkiviisas -,
jonkun pilkunnussija-jumalan alamaisena.
Oikein pitää uksia raottaa uskoakseen näkimiään;
ulkomailla äityy paiskimaan wanhojen ämmien
wanhanmallisia kaatioita päntiönään,
kolme neljä läystäkettä neliölle
ja mantu kajastaa valkeuttaan.
Eikä ole loppua näköpiirissä,
taivaanpiiri tuntuu olevan täynnä tätä märkää länttiä;
siinä peittyy oikeinkin hyvin rantakauran
uudelleen orastava odelma - elämän vihreä,
martaantuneeseen korsikkoon.
Jokohan tämä lumi jää vai tuleeko vielä apskeetti.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi