OTTEiTA

OTTEiTA

On taas se aika vuoden kierrosta
kun päivä lähenee loppuaan -
hyvä tahi huono -, saa valita kukin,
tyyten mielensä mukaan.

Enää muutamat harmaahkot kituviikot vielä jäljellä,
kulutettavina kuni kaamos saa ylivoimaisen,
kokonaisvaltaisen otteen päivän kehrästä.

Muuttolinnuista alkaa olla enempäsä jäljellä
vain herkullisia, sielua kiehtovia mielikuvia,
pois suljettuna tietenkin tunturisissit
jotka eivät ole mokomasta tulevasta milläsikään,
tuskin moksiskaan.

Pulmusilla ei yhä näytä olevan minkäänlaista,
sanoisiko isompaa hoppua omille mansikkamailleen;
näkyvät tyytyvän meren rannan niittujen antimiin.

Näillä mennään tässä ehtoon hämärässä;
ranta siloutuu,
luode vie vetensä mennessään.

Rannan märkä santa näyttäytyy upeana kuvastimena,
peilaa näin onealla marrasharmaallakin talorivistön;
silhuetit peilautuvat aivan kertakaikkisen
hurmaavan loistavina kuvajaisina.

Oh-show-tah hoi-ne-ne