KYTTÄYSKEiKKA

KYTTÄYSKEiKKA 

 Kuu siellä oli - tai sinne päin;
jossain Suhoi Nosin suunnalla horosontissa,
hirveän suuri silmänvalekuu.

On olevinaan taivaanpiirillä isompaa kuin onkaan;
mitenkä se nyt kuu kuussa yhen äkin isonesi?
Tiineeksikö se itsensä saattanut Neilillä?
Hahmotusharha tekee tepposet humeetille
ja saa aikaan joutavanpäiväistä ylimääräistä hälyä.

Pitkäsilmämiehet tietävät sanoa,
että tämä kutale on tavattu edellisen kerran
saman oloisena motlakkeena,
joskus vuoden neljäkymmentäkahdeksan alussa.
Ja silloinkin silmänvalheena.

Ja valehdella tässä pitää edelleenkin,
vaikkei kummosta silmäystä lemmosta saanut,
visusti vilahteli omissa ympyröissään pilvien longissa,
puikkelehti kuin torakka lusikkalaatikossa;
milloin toinen tahi toinen reuna liepeen alta pilkahtaen.

Vaan tutkimattomat ovat herran tiet,
kun kuvanottimet pakattu ja pukattu,
alettu pikku hiljaa palailemaan tavalliseen arkeen,
niin eikös tämä kaikkien kuiden emä parahultaisesti
muklahda esiin - siksi aikaa että ei kerkiä otostaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne