KORVALÄÄPÄT

KORVALÄÄPÄT 

 Huikaisevaa,
ihanan suloista suttuista merisavuhämyä;
varmaankin aina Matotškin Šarille saakka
tuossa hyisen pinnan yllä tanssimassa.

Sinfonia Arktiselle hysterialle on esileikkivaiheessa;
fanfaarin puhaltaa Pohjan Akka sukunsa kera,
seitsemää kahdeksaa boforia yhtäsoittoa koko yö,
soolo-osuuksista vastaa räystään pielet,
toki lyhkäset ja vähäpätöt - täkäläistä mallia,
mutta vihellyksensä taiten osaavat.

Ei sentään juoksulunta joka välisoittoon tuikkaa,
enempäsä kuulaan puolella häilyy Louhi,
uhkuu sitten vastaavasti hanakammin,
mikäpä se on tyhjää ilmaa myöten pauhata.

Ulajaminen kiihtyy,
katse karkailee nojatuolin lammaswällyn huomasta,
kuljailee porstuan suuntaan,
päätyy hattuhyllyn taikaosastolle:
"Mjaah - missäs net korvalääpät on -
tuulee läpi pään pian sisäpiirissäkin?"
Froua pyytää tuomaan myös kun kerran...

Käyttääköhän Kong Olavikin korvalääppiä -
kruunun kera - talvisaikaan?

Oh-show-tah hoi-ne-ne