VANJUKOViN MENETELMÄ
Ruohokanukoiden huikea kuoro sattuu näkimiin;
kököttää helakkana aamuvirissä,
huutaa naama punaisena eläköön syksy,
sikäli mikäli lehtiensä oranssoitumiseltaan ehtii.
Loppukesän ankara värileikki,
tunteiden riitasointuinen hurlumhei - menevä,
tai tuleva - sisältää oman kuolemansa siemenet.
Pitäisi kai miettiä Vanjukovin menetelmää,
olisiko se pehmeä - jopa luomuvaihtoehto,
jolla kiusaantuvia sieluja kohennettaisiin,
elvytettäisiin uuteen lataukseen talven varalle.
Sitä kysyä saa hupsussa mielessään vaikka mitä,
maa ei siitä halkea tai järise - järky;
mitään uutta menetelmää ole olemassa.
Eikä ole koskaan ollutkaan;
pelkkää silkkaa höpöä,
anhitonta hölynpölyä koko huiskaus.
Mutta sepä juuri on uusi menetelmä;
sopii moneen tarkoitukseen - tähänkin
kun pitäisi väkevänä syksyyn uudistua,
niin monta uutta asiaa edessä,
että herraisäsentään kun mukavasti juilauttaa!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi