KASKELOTTi

KASKELOTTi

Ei aikaakaan - hetki sitten - enintään tovi,
korkeintaan tuokio, jos nipottamaan ryhdytään;
laskeuduin louhikon yli kiville saakka,
harppasin kolmisen metriä uloimmalle,
kykistyin painoin kasvoni veden syöveriin,
huusin sen sisälle: "Runo! Runo! Runo!"

Eikä kulunut kauempaa pitempään
kun tällä perällä valaan virkaa toimittava kaskelotti,
wanha tuttuni Runo tuli siihen kuulemaan uusintani;
pulpahti pintaan kuin korkki.

Lasketin värssyt sille vapaalla muodolla,
se pahkeinen puhkesi mahtavaan hohotukseen niin,
että sinänsä jo muutenkin vaatimattomasta
alaleuasta katosi vielä noin puolet pois naurun myötä.
Vetäisi nääs vettä henkeensä siinä karonkassa.

Rytinästä selvittyäni huomasin sen saaneen
hengityskalunsa mokomasta sekaisin
ja turskauttaneen sierainaukostaan räkää,
jota Sivistyksessä kutsutaan spermaseetiksi;
sitä taika-ainetta oli kovin kokonaisvaltaisesti ylläni.

Tuli hyvin sangen ankara paine miettiä tolaani,
miten selostan parhain päin tämän froualle,
joka ei ollutkaan sitten kotosalla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne