JOPAS

JOPAS

Pieni pysähdys harjanteella,
siitä näkee kaiken tarpeellisen;
henkäys pöyristyneen huoahduksen kera,
melkein huuto - on siinä pittoreskia maisemaa kyllin.

Ihastus,
haltioituminen;
uloshengitys pihisee hampaiden raosta,
liki viheltää.

Sielu kampeaa syövereistä,
tinkii oitis päästä vilvoittelemaan,
kinuaa samaan kyytiin - sihinän selkään.

Säälistä päästän,
märinältä säästän itseäni,
on lempohinen joutunut räytymään kotvasen sisällä
ja nyt runollista wimmaa täynnä,
sitä mihinkään vormuun saa asettua ennen kuin.

Maisemakatsaus jatkuu haravoinnilla,
näkimet arvioivat kiinnekohteita,
etään perälle näkyy huonosti - sen taa ei lain,
auerta vuotaa huipuilta,
valuu tanssien kurujen kohtuihin.

Harvoja sanoja tipahtelee satunnaisesti kiirelle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne