HAiHATTELUUN PÄiN
Jumalainen meri, ihanainen iätön emä;
sinä jonka syliin sieluni luotan
kun huokaan onnesta ja tunteesta,
jaksamisen ponnesta muistissa kelluviin
uusiin wanhoihin sanoihin.
Tästä kiitän ennalta.
Olen tullut pitemmäksi aikaa;
koko tämä uskomaton elokuinen hereä minttumereys
tyvenevine hämärineen, syvenevine pimeineen,
kuineen ja muineen on taas aarreaittana;
sanajonojen satuarkkuna.
Tuoksuvia ehtoita rannan tulineen odotan,
aallon kompastumista toiseen,
mainingin silomaa santaa jäljen jälkeen;
suolaisen kylvyn haalistamaa puuta ja luuta.
Sanaryöppyä kera Pohjan akan äkeän puuskan;
niistä sekoitan juoksevan salaatin,
kumoan sinamoisenaan mielikuvituksen päälle
ja haukkaan.
Saan eetokseni laukkaan hurlumheille,
ryöttäsyntisen riettaille teille -
haihatteluun päin;
siihen suuntaan Kailaan ja Viidankin menevän näin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi