RiENASSA

RiENASSA

Maailma saa uskomattomia,
aivan ihastuttavan mystisiä muotoja
kun Maailmanlopussa pysähtyy tuokioksi
ja hellittää katseen toviksi ranta-ahteen kivistä
joita pitkin koikkelehtii.

Vastavalo hyväilee sielua raapien mesisavua,
yhtyy autereeseen,
luo unenomaisen houreen
joka vavisuttaa ankarina värähdyksinä mielen voimaa.

Saa hetkessä ajatuksen kiitämään,
siirtymään kymmenientuhansien vuosien taa,
muinaisuuden kiehtovaan arvoitukseen.

Yht'äkkiä sielu ei olekaan enää kiinni maassa -
ankkuroituna jyleään logiikan kalliojärkäleeseen;
se hulmuaa vapauden makuun päässeenä karkulaisena,
haihattelee mielipuolisten ajatusten selässä,
vaihtaa puolta sellaista haipakkaa,
ettei selkärangattominkaan pysyisi sen perässä.

On fyysisestikin huikea olo,
oma vähäläntä kehokin äityy rienaan,
mokoma raihnainen riepu;
kiskoo, vikuroi - ties mitä keksikään tämä räytyvä
päästäkseen samalle taajuusaallolle ratsastamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne