NAHKAKANTiNEN
Höttöisen laheaa,
auer tanssii yhdeksännen rannan tasolla,
on nielaissut ytimeensä kokonaisen vuoren;
helman alta vilahtelee vain pelkkä vankka juuri.
Jäämeri huokaa - pakovesi hyvällä alulla,
maininki änkeää tyvenessä toisen selkään;
ahmaisee ohimennen sen vakionsa -
satatuhatta kappaa kiviä kieleensä -,
jotka kalisevat sitten pois valuessaan sulosti.
Pieteetillä valittu ja laadittu lepopaikka,
rantarosvon tulet,
norosta kuksattu pannullinen oivallista vettä
parahultaisesti valmistumassa mintulle;
kukkivia halikoita siellä täällä hajallaan.
Jo vain siinä kelpaa odottaa silojen paljastumista
kivien kasvamista kuunnellessaan;
pittoreski valo kohdallaan - sää, maa ja meri.
Yksin hortoileva lokkiriähkä lekuttelee,
asettuu viltolle pahtaalle
ja esittää kirkuen epävarmanoloista protestia;
hänen paikka.
Se merkitään nahkakantiseen tietoon saatetuksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi