PARANNUS

PARANNUS

Vastaan asteli sysimusta ukko tunturissa,
pitemmittä puheitta lähättäysi pitkälleen eteeni,
päläpätti vain lyhyesti - senkin etupäässä mumisten -
vaikutti olevan jotain timbuktun tai hintun murretta.

Hämmästelin aika lailla syvästi
tuota hänen äkin kummunnutta hartauttaan
ynnä arvostin väkevästi uskoaan;
sitten oitis - vitkuttelematta lain -,
ojensin käteni ja paransin hänet.

Käppänä lähti kälppimään omille poluilleen,
onnellisena - sen kummemmin mutkittelematta;
Kännet Hiitin renkutusta vihellellen.

Eipä siinä mitään,
sattumus hämmästytti tovin kovin,
sovin itseni kanssa että tälle asialle ei naureta.

Ei - vaikka tuolla tavalla juttu meni;
tämä osaa olla isompi asia,
hurjempi kuin osaan kuvitellakkaan.

Palasin kallasta myöten rantamaille,
meri savusi loitompana - likempänä oli lähiusvaa;
johtui varmaan vilton kallaan kuumuudesta
sen kohdatessa hyisen veden ankaran hyväilyn.

Oh-show-tah hoi-ne-ne