SATAA UNTA Runo № 2500
Yö ilmestyi jostain hämärän keskeltä,
ryöpsähti äkin näkimille;
hyräili kuin karahvi - ei vaan kirahvi,
ripotteli hiekkaa ja jäi asumaan.
Siristelyttää,
levottomien jalkojen sijaan pomppivia kirjaimia;
kisaavat näytöllä visaa;
järjestyä pitäisi parhaaseen mahdolliseen ryhtiin,
ryhtyä yhtymään sanoiksi.
Eetoksiksi,
joista sitten punoutuu runo -,
purona noruen lirumaan.
Kymmenen pientä tummaa suklaapalaa;
saa syödä salaa,
jos osaa juksata maistiaistiaan,
eikä tunnusta niiden maistuvan hyvälle
vaikka rienaavat lemmot sielua syvälle.
Lammaswälly raottaa lievettään,
äimistelee missä allans' nukkuja kukkuu.
Kirjahylly kohauttaa harteitaan,
nyökkää huolissaan tuolissaan nuokkujaan...
Höyhensaarten valtakunnassa sataa unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi