OUTOSADE
Hämärä tanssii silmissä viivasuoraa,
väliin tie kaartelee kiikerinä kaakerina,
kurvailee sutkina mutkina.
Kettu luikkii tien yli.
Kaikkialla vuorenpeikkoja avaamassa luoliaan,
siis jos vain viitsii näkimillään katsoa
ja antaa lapsensa nähdä.
Tuuli pyryyttää ruskopilven outosadetta
vihmoo lasille kuin oikkuri tamma
joka kiukutellessaan kusee hännälleen
ja huiskauttaa.
Siinä tähtäilet nokkaa kahden katkoviivan väliin;
jyleät vuorenpahtaat ahtaine solineen toisella -
epätarkkoina sumeina -,
läikkyvä meri toisella mustana;
jänekset selässään.
Loputtoman tuntuisesti paasien välisiä kanjoneita,
törröttävät viistoon hoputta,
maailma pysähtyy niiden väliin;
jää sinne jähmettymään.
Tunturin päällä tokka iloisia kiirunoita puolipukeissa
saa aikaan manailun ja sanailun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi