KUTSU
Kuulaus tuo tuulahduksen jostain hitaammasta,
se on vihje - menee tietysti monelta hoppuiselta ohi,
jää huomiotta muilta kiireiltä.
Mutta jos nojaa raatoaan aihkiin tievalla,
sellaiseen lakkapäiseen ikipuuhun,
tuntee sen kaarnaisesta rungosta hehkuvan lämmön,
vastineeksi joen mustassa kuvastimessa lipuvalle
kostealle terhenelle.
Sitä vain näkimet raollaan siilaa vastavaloa;
katselee esi-isien maiden suuntaan,
yrittää nähdä pikemminkin kuulimillaan -
tai erottaa haistimillaan -,
jossain tuossa kauneudessa piilevän syksyn kutsun.
Helppoa se ei ole,
sikäli mikäli humeetti seikkailee muissa
tämän kiihkeän ajan harmaissa maailmoissa.
Pinnistämällä ponnisteluun - omaa -,
vastaan pyristelevää tahtoaan vastaan - onnistuu;
signaalit alkavat erottua,
voimistuvat kuin nousuhumala ryyppi ryypiltä.
Ja sitten vihdoin seuraa lopputulema;
sielussa soi syksyn ihanainen sinfonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi