PESÄTUNDRA iTKEE
Rantakaura on luovuttanut,
sinnillä vielä jokunen korsi törröttää,
kiehnää toista sankaria vasten
ja hinkkaa samalla molemmat poikki.
Huhtikuulle saakka ylettyvä pikkukuolema alkaa,
yli jääneille siemenille on käyttöä;
pulmusten ensimmäiset muuttomatkaa ounastelevat
pyrähtelevät korsivitelikössä.
Siritykset vaienneet lähes,
ketäpä se lurituttaa muutto muille maille,
yhteys onnistuu lyhyillä sirahduksilla.
Ilo on vilkkuvat siivet,
ne ilkkuvat varmalle surmalle,
poistuvat etelän suuntaan sankkoina parvina.
Pesätundra itkee syksyä,
hehkeä ruska ruskistuu kun saa itsensä irti elämästä,
käpertyy kuivina käppyröinä,
asettuu odottamaan lumen tuomaa armoa.
Onea öystäetelä puhaltelee apeaa laulua,
ei saa nurkkia innostumaan vihellykseen,
sortuu ähellykseen - haipuu pois;
otetaanpa uusi suunta ja uusi kuje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi