NUiJASODAN AiKAiNEN
Yö kääntyy pyhäksi,
on niin hiljaista että kutittaa,
iho suuressa kutkassaan kuvittelee olemattomia.
vaatii rapsutusta - rapsutetaan.
On seesteistä,
luonto hymisee,
hyräilee hymnin "Ensi keväälle" ensimmäisiä tahteja
muminan joukosta erottuu ainakin elämä ja uusi.
Lähes luvuton määrä lintukatraita lempsuttaa ohi,
kaartelevat kyllä tämän tästä piruetin yllä,
mutta soittavat etelän suuntaan laskeutumatta.
Siipiniekkoja viilipyttyjä tepastelee sannalla,
ei minkään sortin lähdöntekoelkeitä;
pakaasit ja reput siististi rantapenkereellä.
Ulapalla jumalien karonkka,
kahakoivat siitä kuka saa puhaltaa ensin:
aika souvi - meri tyventyy äimäksi.
Muudan Nuijasodan aikaisen akan näköinen,
liekkö Louhi - saa puheenvuoron
ja heti soi soitto leukaperistä,
niin väkevä että hätäisimmät säntäävät pakoon
ja ilmoittautuvat siirtolaisiksi Tornion suunnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi