MUSTAT LiNNUT
Menneen kesän vastaranta,
lintu kiroilee;
näkyy hairahtunut lokki nokkivan
jonkun pojankossin hylkäämää yksinäistä amirossia.
Hotkii,
vehje potkii vastaan,
ei suostu uuteen outoon onneen.
Rannat ovat kaikkoamista täpötäynnäns'
suuret parvet ovat merellä;
haikeita katseita tutuille maan äärille,
vaikeita lähtöaikeita ladataan suunnistimeen.
Yltiöpäinen hurjapää,
sitä vartovat muut mustan seurueen jäsenet -,
ensimmäisen esimerkkiä;
matkan jännitys odottaa kurkuissa kirkaisua.
Satunnaisia sorkan jälkiä sannalla sulautumassa,
lammasmaisia naamoja törmällä,
leuat käy.
Syksy ottaa kellastuneen lehden,
riepottaa sitä,
kieputtaa yli katraan - tyhjä toimenpide;
kaikki vahtaavat mustien lintujen pitkää lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi