NiiTTUViLLASAARi
Tunturi taipuu hiljaisuuteen,
tietenkään kun kukaan ei ole kuulemassa;
satunnaiset liikuskelijat - vaikka kuulisivatkin,
eivät hölötä.
Se on Arktisen hysterian kirjoittamaton laki.
Ihana äänettömyys -
joksi kivien kasvamista ei lasketa,
ei purojen solinaa,
kuin ei myöskään kurimuksen kohinaa -,
luo seutuun uuden elementin wanhojen lisäksi.
Taianomainen mystisyys,
kaiken olevaisen sietämätön ykseys,
silmänruuan ylipursuvuus,
niittuvillasaaren uskomaton unenomaisuus.
Sellainen kokemus synnyttää riittejä ja myyttejä,
kannannaisen takan usvahuntuun kietaistuja nyyttejä;
lauluja, virsiä, runoja -,
sonaatteja hurjalle karuudelle.
Ei sellaista voi kukaan keksiä - se on olemassa -,
sitä joutuisi hereä ihminen helposti noloon asemaan,
jos ei hoksaisi ympärilleen katsoa.
Hurmaavan ankara outomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi