FANFAARi
Tarvitse kun koirua miellyttääkseen nurkan taakse,
näkimiin osuu - vaikkei katsoisikaan,
muutama satunnaisesti kuolpunaan eksynyt pöheikkö;
sellaisessa orastavassa hehkussa että.
Toistaiseksi lupaavaa,
eiköhän se väri purskahda esiin parissa viikossa,
silmän ilo valmistuu kattamaan kaikki herkut.
Miten Ultima Thulessa voisikaan elää jumalisesti,
ellei olisi aikaa pysähtyä kesän lämmittämälle kivelle,
kuuntelemaan sen kasvamista tyvenessä.
Nähdä siinä samalla
kun lehti lähtee viimeiselle matkalleen,
havisee irrottaakseen suonensa emästä,
irtoaa poikki ja leijailee tanssien mannulle.
Tai josko toisena päivänä - toisen kerran -,
ensimmäisen lupaavan myrskyn kourissa,
samalla paikalla näkee kuinka sinnillä -,
ehtyneillä elämän halun rippeillään,
pinnistelevät viimeiset sankarlehdet,
roikkuvat ankarasti kynsin hampain emässä.
Ja hurmaan itsensä kiihottanut fanfaari
puhaltaa rajusti lounaan puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi