KONSERTTi
Aurinko nousee - laskee itsensä auki -,
valon hereälle päivälle,
kultaisille tuokioille - vieläpä hyväksi toviksi,
ennen martaan hartaan harmaata hämärän syliä.
Se on lempeää saattamista kaamoksen kohtuun;
muutamia yltäkylläisiä ruskaisia viikkoja,
kasvojensa riivintään valmistuvalle luonnolle.
Tuskaisia toki, mutta yhä hyvässä uskossa -,
odottamaan uudelleen syntymisen rietasta hetkeä
vuosimiljoonien kokemuksella.
Janoisina haavoina syksyn sateita
odottavat jo norot ja purot,
oneina ammottavat kurimusten kivikot.
Poroja ry'ityttää,
sarvaat katselevat kiihkeällä silmällä astuttavaa;
valmistautuminen suureen aktiin on käynnissä,
kiihko nousee päivä päivältä,
suonissa tursuva hormoonimassa vie otusta.
Kuolemalla ei väliä - vain uudella elämällä.
Suokurkien konserttiin ilmaisee mielipiteensä
piekanan kiekaisu taivaalta;
ihmistä suurempia huolia ei syksyssä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi