RUMPU LYÖ HiLJAA
Utuiset huomenet valuvat loputonna vuona,
tulevat - asettuvat entisiensä päälle;
lakkaavat olemasta uusia.
Pyörteilevä liikkeen tanssi tyhjän päällä kiehtoo,
liehtoo sielun voimat haihattelemaan levottomia,
mystisyys tunkee utujen mukana;
kiehnää rienauksen partaalle,
väsää pesää mielen sopukoihin.
Syvissä tunnoissa kiihottavaa värähtelyä,
linnunlihoja kyynärissä;
rumpu lyö hiljaa,
riittejä ja myyttejä vilisee unen- ja valveen rajassa.
Huojuttaa,
keho tinkii yhtymään tasaisiin lyönteihin,
puistaa värinän sumun selkään ja lentää,
eetos entää edellä taivasta avaten.
Paluu sujuu nöyränä - nähty mitä nähty -, siitä vaiti;
haistinaisti havaitsee väkenevän savun tuoksun,
mukaan sekoittuu tervas ja suloinen kohven aromi.
Sumu kuihtuu,
ympäristön ilme vaihtuu ruskaan,
yö perääntyy syvälle mustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi