HiUKKASEN HiUKKASiSTA
Auer liitelee maanpiirin yllä tanssahdellen,
mukailee kosmista usvapölyä luomisen alkuaikoina;
toinen toistaan uhkeampia pöhäyksiä -
haihattelevan mielikuvituksen rikastamia hahmoja,
haahuilemassa runona eeskahtaalle.
Näkymä vaikuttaa väliin ahtaalle,
onkohan maailma on käymässä pieneksi haihatuksille;
tilanpuute saa niitä tönimään toisiaan,
sulautumaan yhdeksi suuremmaksi kokonaisuudeksi,
odottamaan kultaisen kehrän tuomaa kuolemaa.
Maailmojen loppua ei surra noilla kentillä,
tanssiaiset jatkuvat viimeiseen onkahiukkaseen,
kukaan tai mikään ei kavahda auringon heräämistä.
Säteet jo viipaloivat,
siivuttavat laitimmaisia,
viimeiset tanssivat henkitoreissaankin iloisina;
onnelliseen loppuun saakka.
Hyvässä uskossa huomisen uudelleensyntymiseen.
Silmän räpäys tai pari
ja koko korea soreus on poissa,
jäljellä vain maaruskan kirjoma mantu rantuineen.
Kohves jäähtyneenä kuksassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi