lauantai 20. huhtikuuta 2013

ULVOVA KATEKEETTA


ULVOVA KATEKEETTA

Puuskutan kevyesti,
sovittelen porkat kainalokuoppiin ja asetun asemiin;
hengitys tasaantuu hiljalleen,
yhdentyy tämän kentän pysähtyneeseen hiljaisuuteen.
Aika on seis.

Vuodenaikojen kierto on verottanut kovalla kädellä,
iskenyt suonta räystäistä,
puraissut ankarasti haalistunutta päreistä kattoa
jonka reuna repsottaa lumikuorman alta.
Moniruutuiset klasit ovat ihme kyllä ehyet,
lyhyet pikaiset silmäykset paljastavat.

Ovi on murrettu;
onko lukussa ollutkaan, ehken vain säpissä,
pöngätty varsiluudalla
ja poron motlake uteliaisuuttaan sarvilla tönäissyt.
Hupsu tuuli juoksuttanut lunta porstuaan

Mutta se henki,
uudisraivaajan polttavan intohimoinen sielu,
se tuntuu yhä leijuvan siljon yllä.

Näkimeni tekevät sadan vuoden loikan yksinäisyyteen,
kuulimeni erottavat ulvovan katekeetan
kaiken tämän pistävän äänettömyyden takaa.
Piisin savu poraa reikää taivaanpiiriin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi