PORTiMO
Väkevin ottein pysähdyn joen yli sillalle,
hieraisen näkimiä aurinkolasien alta;
kyllä - aivan oikein,
ei se mikään näköharha ole.
Ummenkulkija jyskyttää haarojen välissä,
tärinä tuntuu selkäpiissä
ja siirtyy rankaa pitkin humeettiin;
nipistän itseäni varmuuden vuoksi kuulimesta
ennen kuin katson uudestaan hieman kyräillen.
Vastavaloon etuoikealla mitä ihastuttavin näky;
ummullaan olevia naisen rintoja hyvin runsaasti,
nietosten peittäminä valkoisen hangen alla,
kokonainen runo nuppuja vierivieressä.
Koskemattoman puhtaalla hangella hajamielisen
portimon hortoiluja;
tassutellut hassu rintojen pintoja
ja haihtunut sitten kuin tuhka tuuleen.
Paluujälkiä ei ole.
Ei se mikään pyhäinhäväistys ole - luonnoneläjällä,
pikemminkin somalta näyttävät hereät jäljet,
tuskinpa otus samalla silmällä katsoo
kuin wanha miehen raato - höppänä;
se nyt näkee vissiä kauneutta ihan joka paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi