HUi-HAi

HUi-HAi

Helmiäisenä hohtavat hanget,
siinä arktisen kevään overtyyri, alkusoitto,
kaiken pysäyttävä näky äärettömän selkosen
pyhässä hiljaisuudessa.

Hohtava mykkyyden kehto,
puhdas, neitseellinen maisema,
vain tuulen muovaamat muodot täydellisen
sopusointuisina yhdentyen atmosfääriin,
vielä vailla ensimmäisenkään elävän
pienintäkään hiiskahdusta.
Sonaatti mielelle, kielelle ja sielulle.

Jo vain olisi oikeinkin otollinen polvistumisen paikka,
myrskyn katkaiseman vankan kelon
pystyssä törröttävän tyvitötin ääreen,
upean juhlallisen...

...sytyttäisi tervaisesta kannosta vuolastun kiehisen
tuohusta merkkaamaan
ja antautuisi tyyten luonnon huomaan hui-hai.

Vaan pian koittaa se aika
jolloin jängän yli kaikuvat joukaisten fanfaarit,
hanhiparvien törähdykset
ja kurkien riettaat lemmenkailotukset
sekä kuovien varoitushuudot heikoistä jäistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!