KOSiMAJÄRVi
Matka taittuu rivakkaan,
sukkelaan mykistävän aamun ensimmäisissä kajeissa;
toki pieniä kuvauspysähdyksiä lukuun ottamatta.
Autereiden hidastettu tanssi tunturikoivikon yllä,
latvuksettomat runkojen tyngät sulavat
läpikuultavaan harmauteen;
sellaisen näkeminen sykähtää.
Ahkio seuraa nöyränä,
on lastattu niin täpötäyteen
orastavan kevätpäivän odotuksia,
ettei sitä tohtinut saada ens'alkuun kaaristettua,
ainakaan niin visusti;
kuljun alta pursusi sen seitsemän sortin näkemystä
ainoasta oikeasta päivästä - napiin menneistä,
mieleen jääneistä menneiltä ajoilta.
Sielu on kuitenkin kepeä,
liihottelee kaikista synkistä ennakkoasenteista vapaana;
usko vain parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen
on horjumaton - tietty.
Savun haju osuu haistimiin hyvän matkaa ennen leiriä,
ainakin siellä kipinä tuntuu olevan hereillä.
Vielä kaarros pienen tievan ympäri
ja siellä puoldsain sylissä - kota ja roihuava nuotio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi