MiTTATÖiTÄ

MiTTATÖiTÄ

Moniaina päivinä on tullut jo harrastettua
sangen perusteellista ajanmittausta.
Ihan tyyten selkäpiiltä käsin - kuinkas muuten,
sillä lasin takaa lämmittävä kevätaurinko iltapäivisin
saa herkästi otteen yksinkertaisen ihmisen mielestä.

Etenkin jos humeetti on vielä joltisenkin kallellaan,
lempeästi sanottuna - haihatteluun.

Niin ja sikäli mikäli ja niillä edellytyksin,
että sellainen paikka pirtistä ylipäänsä löytyy,
siis mihin kallistaa raatonsa elinpukimissa.

Ainakin kulttuurikodeissa atmosfääri usein on
hyvin runsaasti suopea - sen suuntainen,
että saa olla kengät jalassa ja öyhyttää tupakkia.

Vaan olisi tästä ennätettävä jonain päivänä tunturiin;
taivaanpiirin vuosittaiset tarkistusmittaukset
on kokonaan aloittamatta,
eikä sellainen sananmukaisestikin laaja kokonaisuus
ole niin vain huitasemalla tehty.

Ehei - tarvitaan monta ankaraa työpäivää,
on se niin tarkkaa työtä;
sadasosamillin heittokin vastaa nääs valovuodenpäässä
kymmeniä tuhansia kilometrejä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!