TZUNAMi

TZUNAMi

Ensimmäisten joukossa ehken hillitty odotus,
sitten yhä kiihtyvämpään tahtiin kummia ajatuksia,
odotuksia - outoja poukkoiluja,
sivullisen vinkkelistä käsittämättömiä haihatteluja.

Sitä se arktinen kevät on,
ennen kun laukeaa rietas täyteen tohinaan
ja ankara hyöky imaisee sielun mukaansa.

Riemu, tuoksu, keskipäivän kuuma,
kaikki pelissä heti - sataa kahtasataa,
vihreää tursuu esiin jok'ikisellä taholla
minne vain katse ylettyy ulottumaan.

Muuttolintujen divisioonat vyöryvät väkevinä aaltoina
tzunamin lailla pyyhkäisee kuumeinen huuma;
kaikkialla on hyörinää - ilma lemmestä sakea.

Melankolian valjun hailakka virsi,
lumen rippeiden onea parku tienoolla,
se kiirii vaimeana utuna aamuisin;
yhtyy keskipäivän laheaan lämpöön,
ja haihtuu pois - se on siinä.

Maisema soi,
tuoksuu väkevästi elämälle,
elämä käynnistyy vihreänä ankaran talven alta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!