KURiTON MiELi

KURiTON MiELi

Ihmemaan reunalla aloin ihmetellä:
Kellä tavallisella pirulaisella tänne voi olla asiaa;
ahavan piiskaamien sylilasten harvaan maahan,
niin outoon kiehtovaan,
että voimattomaksi saa sielun ankaran väkevän;
näkemään muuksi muun kuin luuli.

Tuuli hiljaa,
katselin pilvetöntä pilveä,
sen alla on sateelta suojassa;
ei kastua voi, ei jälkiä kadottaa,
saa tyyten huoletta eteenpäin astua.

Niin viehättävää - näkimiä häikäisi
kun kuuntelin äänetöntä ääntä;
sinfoniaa hiljaisuudelle.

Kysyin korpilta tietääkö tietä rietas,
kiekas vastaan,
osoitti siipispankolla pohjoiseen.

Ääneen lausutuista sanoista asettui polku,
kaarteli kierteli rimmit, huuruiset aajeet
ja toisella rannalla päätin ajeerata;
heti ensimäisillä torkkotulilla ilmoitin että
tässä tulee akusööri.

Ja sinnehän jäin tulematta pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!